Uskonto ja Jumala

Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe.
Uskonto luo yhteisöjä ja yhteenkuuluvuutta jotka ovat ihmisille erittäin tärkeitä ja jotka mahdollistavat paremman empatian ihmisten välillä: Empatiasta ja rotista.

Väittäisin itse että uskonnot ovat mitä suurimmissa määrin ihmisen luomuksia ja itseään toteuttavia profetioita sekä kehäpäätelmiä.
Usko jumalaan tai johonkin muuhun suurempaan voimaan voi olla suuri lohdutuksen ja merkityksen tuoja ihmisen elämään ja tästä syystä en pilkkaa sitä lainkaan vaan pidän sitä loppupeleissä hyvänä asiana. Kuitenkin todella usein uskovan jumala sattuu ajattelemaan hyvin samankaltaisesti maailmasta ja moraalista kuin uskoja itse, ja näin sitä käytetään lyömä aseena oman ryhmän ulkopuolisia ihmisiä vastaan.
Voidaan keskittyä tässä kohtaa kristinuskon jumalaan ja sen pointteihin joita siihen uskovat käyttävät.

Jumala ja moraali sekä sen ongelmat.

Jumala on erehtymätön:
Pääasiassa siis ajatuksena että kristittyjen jumala on täysin hyvä eikä tee koskaan mitään väärää. Tähän pohjautuu heidän käsityksensä moraalista ja että ilman tätä ei voi olla käsitystä hyvästä ja pahasta.
Moraalin sitominen jumalaan johtaa siihen, että moraali muuttuu jumalan tekojen mukaan ja on täysin vailla syvempää pohjaa. Näin hyvä ja paha eivät ole absoluuttisia vaan täysin subjektiivisia jumalan toimia.
Toiseksi jumala rikkoo raamatussa omaa saneluaan moraalista murhaamalla useita kertoja viattomia eläimiä ja ihmisiä (Jobin karja ja lapset/palvelijat nyt hyvänä esimerkkinä kun jumala lyö vetoa saatanan kanssa).
Luulisi että täydellinen jumala pystyisi noudattamaan omia ohjeitaan.

Tästä päästään aiheeseen joka käsittelee kuinka kristittyjen tarinan jumala loi ihmiset epäonnistumaan.
Jumala siis itse on täydellinen olento joka ei voi tehdä vääryyttä. Tämä jumala sitten luo ihmisen ja ihmiseltä puuttuu kyky toimia aina täysin oikein. Tätä usein selitetään vapaalla tahdolla, mutta onko jumala tällöin vailla vapaata tahtoa ja toimii itse kuin robotti jollaista hän ei ihmisestä halunnut luoda? Myös voi pohtia mitä käyttöä on vapaalla tahdolla jos kaikki muut kuin Jumalan valitsemat valinnat johtavat tuhoon. Lopputulos on joka tapauksessa, että Jumala joko ei halunnut tai ei kyennyt luomaan ihmisestä kaltaistaan ja tämä on ollut aktiivinen valinta ihmisen luonnissa.
Joten jumala loi epätäydellisen ihmisen ja vaati tältä täydellisyyttä ja sokeaa uskollisuutta. Ihmisen luonnollisesti epäonnistuessa kerran jumala karkottaa ja “kiroaa” hänet.
Ainoa keino pelastua tuomiolta on rakastaa ja palvoa jumalaa joka loi ihmisen epäonnistumaan (tässä tapauksessa esi-isien synnit lankeavat uusille ihmisille). Kuulostaa erittäin narsistiselta ja sairaalta jumalalta näin tiivistetysti.

Myöskin synnin periintyvyys lapsille on erittäin sairas konsepti jossa jumala käytännössä kostaa jonkun toisen virheet viattomille ihmisille.

jumalan moraalin puolustaminen

Puolustus jumalan tekopyhyydelle on se että jumala on täysin erilainen kuin ihminen jonka jumala on luonut epätäydelliseksi. Tällöin jumalan hyvän ja pahan ohjeet ihmisille vaikuttavat samalta dynamiikalta kuin, vanhemman moraaliset ohjeet ja vaatimukset pienelle lapselleen. Vanhempi voi tehdä tekopyhiltä tuntuvia asioita tilanteissa joissa lapsi ei vain yksinkertaisesti ymmärrä syy seuraus suhteita ja isompaa kuvaa. Miten voisit sitten kuitenkin vaatia lasta pohjaamaan moraalinsa vanhemman antamiin ohjeisiin joita hän ei vielä ymmärrä eikä käsitä. Kuinka järkevää on vaatia lapselta täysin eettistä käytöstä kun hänellä ei ole työkaluja eikä voimia toimia niiden puitteissa vanhemman tavoin saati samaa ymmärrystä aiheista?

Voit sitten ajatella tätä siltä kannalta että millaisena vanhempana ja ihmisenä pitäisit aikuista, joka antaa lapsensa hakata vasaralla toisen lapsen hengiltä, eikä puutu tilanteeseen koska lapsellahan on vapaa tahto ja sen toteutuminen estyisi jos siihen puuttuisi? Nyt voit soveltaa samaa ajatusta jumalaan ja ihmiseen. Nykyiset ihmisoikeusjulistukset ovat mielestäni paljon moraalisempia kuin mitä Abrahamista lähtöisin oleva jumala on tarjonnut.

itse moraali

Jos haluaa pohtia objektiivisen ja subjektiivisen moraalin kautta niin Jumalan tarjoama moraali saattaa näyttää objektiiviselta koska se tulee “annettuna”, mutta sen ollessa sidottu jumalaan itseensä (täydellinen jumala) niin se onkin jumalan subjektiivinen moraali. Myös se että usein uskovaiset poimivat rusinat pullasta: mitä osia tarkalleen he jumalassaan korostavat ja näin valitsevat millaista “annettua moraalia” seuraavat täysin oman subjektiivisen kokemuksensa perusteella.
Taas jumalan ulkopuolista moraalia voidaan käsitellä objektiivisesti. Yksi tapa on käsitellä sitä katsomalla mikä on niin lajina kuin yksilöinä ihmisten kannalta hyväksi ja hyväksyttävää. Tehtäessä tämä niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta, saamme objektiivisen kuvan ja kokonaisuuden. Tämä on mielestäni paljon vahvempi perusta moraalille kuin pelkkä sokea usko jumalan tekoihin, jotka voivat olla ristiriidassa hänen puheidensa ja edellisten tekojensa kanssa tai sen kanssa miten hänen tekonsa on tulkittu ja kirjattu.
Helppo analyysi on objektiiviseen moraaliin:
Aiheuttaako teko X pahaa tai kärsimystä muille ihmisille ja missä määrin? Muille eläimille ja missä määrin? Välillisesti näille tahoille esim tuhoamalla ympäristöä? jos ei niin asia on ok. Jos aiheuttaa niin missä määrin asia on tai ei ole ok. ihmisoikeuksista tarkemmin esmierkkinä kirjoitukseni sananvapaus jossa käsittelen miten oikeudet eivät voi rikkoa muita oikeuksia.

Maailmankaikkeus ja sen synty

Jumalan tai korkeamman voiman tarvetta on usein perusteltu sattuman mahdottomuudella. Kuitenkin jos ajattelee sattumaa niin on suurempi todennäköisyys että maailma on muodostunut sattumalta, kuin että jumala on ensin sattumalta ollut olemassa jotta hän on voinut luoda maailman.
Monimutkaisuus sattumaan lisääntyy huomattavasti kun jumala lisätään yhtälöön.
Havainnollistava esimerkki:
On olemassa ihminen. ->Monimutkaista.
On olemassa ihminen joka luo tietokoneen, johon hän luo koodia jolla saa aikaan tietokonesimulaation missä on pelimaailma ja siellä liikkuvia hahmoja. ->Hahmoille heidän tietokone maailmansa näyttää monimutkaiselta, mutta todellisuudessa maailma jossa ihminen on luonut tämän tietokonemaailman on todella paljon monimutkaisempi kuin tietokonesimulaatio.
Sitten ajattele maailmaa jossa olisi vain yksi ihminen joka itse kaivaisi mineraalit maasta ja rakentaisi tietokoneen, keksisi koodin ja mallintaisi hahmot yksin, tai osaisi tehdä tämän ajatuksen voimalla tyhjästä. Todennäköisyydet että maailmamme ulkopuolella on vain yksi jumala, jolla on kaikki tieto valmiina, on erittäin paljon epätodennäköisempi kuin sattumanluoma pelkkä maailma.

Sitten on niitä neropatteja jotka kertovat että jumala on aina ollut koska hän on ajan ulkopuolella. Tätä voi ajatella tietokonepeli analogian kautta, voit painaa pelin pauselle ja muokata hahmoja ja maailmaa miten tahdot ja painaa pelin päälle. Tällöin aika ei ole pelimaailman näkökulmasta kulunut muokkauksen aikana. Kuitenkin pelimaailman muokkaajan maailmassa aika on edennyt, jolloin hänen on pakko ollut alkaa jostain omassa ajassaan. Onglema argumentissa että “jumala on kokonaan ajan ulkopuolella” on siinä että jos aikaa ei ole jumalan maailmassa, myöskään tekoja ei ole. Teot ovat muutoksia tilassa, ja jotta voisi olla muutos pitää olla vanha ja uusi tila, jos ei ole aikaa, ei ole vanhaa eikä uutta. Joten tällöin jumala ei pystyisi tekemään mitään vaan olisi ikuisesti muuttumaton ja mihinkään reagoimaton olio, vain yksi tila (täysin turha jumala siis jolle rukoilusta ei olisi hyötyä).

Myöskin ajatus siitä että elämme jumalan luomassa “tietokonepelissä”, jossa ainoa tapa voittaa on rakastaa häntä, on aivan käsittämättömän sairas konsepti.

Jumala luojana ja ilmestyminä:

Toisena asiana olen sen verran kirjotiellut koodia, niin mietin kyllä että jos täydellinen jumala ei pysty tämän parempaan luomiseen kuin:
Tuhansia geenivirheitä ihmisen perimässä, hirveitä sairauksia ja todella vihamielinen ympäristö elää jossa tuhannet eläimet tappavat meitä ja toisiaan jatkuvasti, niin en palkkaisi kyllä tätä “täydellistä” luojaa uudelleen. Hirveää paskaa on luonut.

Tästä päästään “ihana maailma” argumenttiin. Ihmisellä on luontainen taipumus tunnistaa toistuvia malleja ja kuvioita, sekä kasvoja. Näiden tarkoituksena on ollut auttaa ihmisiä etsimään ruokaa, päättelemään mikä on turvallista ja tunnistamaan lajitoverit. Tämä mallintunnistus näkyy niin horoskoopeihin uskomisessa, kuin jonkun numeron toistumisessa elämässä tai muissa taikauskoisissa tavoissa. Luodaan yhteyksiä niidenkin asioiden välille, missä niitä ei ole. Varsinkin kun tiedetään mitä haetaan, niin silloin sitä aletaan näkemään kaikkialla, ja sielläkin missä sitä ei ole.
Esimerkkinä todisteet lentävästä spagettihiirviöstä ovat täysin vedenpitävät. Tällöin todisteita jumalasta ja hänen mahtavuudestaan löydetään mistä vain, niin rukoillusta vapaasta parkkipaikastakin kuin ihmisen kehittämistä silmälaseista.

Loppu päätelmä

Ajatus jumalasta täydellisenä luojana ei kestä tarkempaa tarkastelua. Jumalakäsitys ja moraali on kehittynyt käsikädessä ihmisen moraalisen kehityksen kanssa, tämä johtaa ilmiselvään päätökseen että jumala on ihmisen luomus. Jumala on luotu selittämään asioita joita ei ymmärretä, tai joita halutaan perustella niin että niitä ei kyseenalaisteta. Ihmisen luontainen taipumus hahmon- ja mallientunnistukseen on johtanut ihmiset näkemään juuri ne asiat mitä he haluavat nähdä todisteena jumalasta.
Mielestäni usko ja uskonto ei itsessään ole paha asia, sillä se yhdistää ihmisiä ja luo turvaa maailmassa, joka muuten on todella hirveä ja pelottava paikka. Usko antaa tunnetta oikeudenmukaisuuden mahdollisuudesta myös siellä missä sitä ei ole.
Toivon mitä syvimmin kaikkea hyvää kaikille jotka jakavat oikeasti rakkautta ja lämpöä lähimmäisilleen. Tarkoitukseni ei ole horjuttaa kenenkään uskoa, vaan pikemminkin ohjata näkökulmaa siihen mikä uskossa on oikeasti arvokasta ja unohtaa sen käyttö lyömaseena oikeita, rakastavia ja hyvää tarkoittavia ihmisiä vastaan. Jos argumentoit epätäydellisen jumalan puolesta tai heikon jumalan puolesta joka on paljon mahdollisempi, niin mikäs siinä, mielestäni sellaiset eivät vain ole oman aikani arvoisia.